sunnuntai, 12. lokakuu 2014

Heippa, hei Vuodatus!

Fotor01012151030.jpg

Nyt se on vihdoin tehty. MiruMaru löytyy nyt uudesta osoitteesta/ Please not my new address www.miru-maru.blogspot.fi

Vuodatus on ollut blogini koti todella pitkään. On kuitenkin aika siirtyä osittain eteenpäin. Olen pohtinut ja pohtinut muuttoa viimeisen vuoden ja nyt se on totta. Tervetuloa uuteen osoitteeseen!

PS: Muistakaa päivittää blogloving uudelle osoitteelle. Linkit löytyvät blogspotista. MiruMarun FB sivut toimivat normaalisti!

keskiviikko, 8. lokakuu 2014

Syksy etenee ja tulossa kaikkea kivaa

dscn0105-normal-normal.jpg

Mauno ja minä. Taustana syksyinen Helsinki. Yksi suosikki kuvistani. Love it. Kerrankin olen kameran edessä enkä aina sen takana.

Takana viikonlopun miniloma. Tuossa mietiskelin, että pienoinen alakulo seuraa noista breikeistä. Toisaalta, kun on poissa kotoa niin kaipaa tänne takaisin ja on tyttöä hirmuinen ikävä ja puhutaankin vain tytöstä ja mitä mahtaa puuhata. Kotiintulo tuntuu helpotukselle ja sitä aikaistetaan sovitusta muutamalla tunnilla. Seuraavana päivä arki tuntuu entistä painavammalle ja suree sitä, että nyt en pääse mihinkään todella pitkään aikaan. Ristiriitaista tosiaan. Luulen, että ajatukset ovat melkoisen tuttuja monelle äidille. Ja pienoinen suru myös siitä, että la onnistuin näyttämään hetken omalle itselleni uusissa vaatteissa ja kammatussa tukassani. Olin jopa ehtinyt meikata hentoisesti. Hyvästi taas se ihminen ja ties kuinka pitkäksi aikaa ja tervetuloa takaisin sinä väsähtänyt kotiäiti takkuisine hiuksinesi.

Sunnuntaina minulla oli tarkoitus ottaa muutama asukokonaisuus kuva tänne blogiin, mutta olin niin hyydyksissä reissusta. Lupaan ja vannon, että ensi sunnuntaina homma toteutuu!! Kampaan hiukseni ja laitan ohuelti meikkivoidetta ja huulikiiltoa ja sonnustaudun kivoihin vaatteisiin ja tadaa MiruMaru on näyttäytynyt. Äitiyspakkaus saapui pe ja siitäkin ajattelin teille kirjoitella ja nostaa sieltä omat suosikkini. Pakkaus itsessään on niin tuttu monelle, että siitä en ihan perinteistä postausta teille tee. Tulevana viikonloppuna haetaan pieni vaatekaappi vauvanvaatteille ja matkan varrelle osuu myös junamuseo. Meillä ei siis ilmiesesti kasvateta tyttölasta, vaan lasta yleensä ja tehdään sitä mikä kiinnostaa. Meillä rakennetaan nyt junaratoja. Olen itse ollut melkoinen poikatyttö lapsena ja minusta on enemmän kuin luonnollista, että tytössä tuntuu olevan tätä samaa. 

Lähiaikoina on tulossa pienoista leivontaa ja tutustumista Vera Jordanovan uuteen kirjaan. Makusteluja ja fiiliksiä siis siitä myös. Tästä tulikin nyt tämmöinen mitä kaikkea on luvassa postaus. Syksy etenee hurjaa vauhtia ja sen myötä myös täällä MiruMarussa on luvassa muutoksia. Tiedottelen niistä vielä ihan omalla postauksella. Paljon on tehty työtä ja pakerrettu, että MiruMaru nousisi siivilleen ja nyt se näyttää tapahtuvan. Tsemppiä kaikille teidän omiin projekteihin ovat ne sitten suuria tai pieniä!!

sunnuntai, 5. lokakuu 2014

Gone Girl

gone%20girl-normal.jpg

Kuva: txtmovieclub.com

Ohjaus: Davis Finchenn

Pääosissa: Ben Affleck, Rosamund Pike, Neil Patrick Harris, Tyler Berry, Carrie Coon

Olen hyvien trillereiden vannoutunut ystävä. Hyvin rakennettu tarina ja uskottavat henkilöhahmot yhdistettynä loppuun asti koukuttavaat pakettiin on mainio yhditelmä. Hyviä trillereitä on vähän. Maailmasta löytyy sen sijaan paljon hyvin alkavia trillereitä, jotka sitten lässähtävät liian helppoon loppuratkaisun paketointiin tai kompastuvat jännitteen purkautumiseen alkumetreillä. 3. lokakuuta ensi-iltansa saanut Gone Girl on virkistävä tapaus monessa mielessä. Mieleni on ilmeisesti kouliintunut katsottujen elokuvien ja luettujen kirjojen mukaan sellaiseksi, että pystyn ennakoimaan melko tarkasti loppuratkaisuja, mutta eilen koin pitkästä aikaa ainakin yhden arvaamattoman käänteen.

Elokuvaa on kehuttu vuolaasti ja se on niittänyt hyviä arvosteluja, eikä mielestäni yhtään turhaan. Elokuva perustuu Gillian Flynnin romaaniin ja hän on myös elokuvan käsikirjoittaja. Nick Dunne ja hänen vaimonsa Amy elävät ulkoisesti melkoisen täydellisen tuntuista elämää kunnes Amy eräänä päivänä katoaa. Etsintöjen ja tutkimusten edetessä myös Amyn aviomies joutuu epäiltyjen listalle ja median takaa-ajamaksi. Tarinaa kuljetetaan osittain Amyn päiväkirjamerkintöjen kautta. Välillä nähdään välähdyksiä parin alkutaipaleilta ja sitten taas palataan tutkimusten ja etsintöjen pariin. Henkilöhahmot ovat monikerroksisia ja katsojan mieltä kalvaa epäilys eri hahmojen motiivien suhteen. Mutta onko kukaan vain hyvä tai paha? Elokuva kuvaa hyvin sitä tosiseikkaa, että näemme aina vain palasia ja ulkopintaa toisten ihmisten elämästä. Lähes jokainen avioliitto kätkee sisäänsä tavalla tai toisella salaisuuksia, valtataisteluja ja kätkettyjä pelkoja. Lisäksi elokuvassa tarkastellaan media osuutta julkisen mielipiteen muokkaajana. Median valta on pelottavaa. Kenelle loppu peleissä on väliä, sillä onko ihminen oikeasti syyllinen vain syytön? Ajaako kuuman uutisen perässä juokseminen totuuden ohi? Spekulaatio vailla todellista tutkivaa jornalismia on vaarallista. Uutinen ei ole asian totuus, vaan sen saamat eri sävyt.

Itse kiinnitin huomiota Rosamund Piken elokuvan alkupuolen roolityöhön, joka oli mielestäni melkoisen mekaanista suoritamista ja pääparin kemiat eivät mielestäni aidosti toimineet ainakaan aluksi. Rosamund Pike paransi kuitenkin roolisuoritustaan tasaisesti elokuvan kuluessa ja lopulta suoriutui ihan kiitettävästi. Neil Patrick Harris Amyn ex- poikaystävänä sen sijaan oli melkoisen epäonnistunut roolivalinta. Itselleni uusi tuttavuus Tyler Perry Nick Dunnen asianajajana oli taas mielestäni mainio valinta. Ben Affleck taas on Ben Affleck joka elokuvassa. Mietin riittääkö Argo ja Gone Girl nostamaan hänet uudestaan vakavasti otettavien näyttelijöiden listalle monen epäonnisen roolivalinnan jälkeen. Itse toivon, että Ben Affleck on viimein oppinut läksynsä ja haluaa jatkossakin tehdä uskottavaa uraa ja meille katsojille hyviä elokuvia.

gone%20girl2-normal.jpg

Kuva: hoyts.com.au

Elokuvan tarjosi SF Film Finland

 

u.gif?c=16&b=84&bg=61

tiistai, 30. syyskuu 2014

Pohdintaa väsymyksestä ja muusta odotukseen liittyvästä

uusia%20ja%20vanhoja%20kuvia%20009-norma

Joku on sanonut, että väsymys kuuluu alkuraskauteen, mutta minulla se on ollut ihan pysyvä olotila. Toki se, että olen viikolla yksin tytön kanssa iltaseitsemään tai myöhempään voipi olla jokin syy yleiselle hyytymiselle. En kuitenkaan oikein osaa ottaa asiaa niin, että kotona olisi rankkaa tai, että pienen ihmisen perässä juokseminen olisi se joka minua väsyttää. Kotiäitiys on mielestäni mukavaa hommaa josta nautin. Noh, toki se on joskus haasteellista ja raskaus ja tytön uhmis yhteenlaskettuna varmasti tuntuut toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Lisäksi kuljettelen piuhan päässä äkäistä corgia. Siinä se on talon herra joka eniten taitaa perheen äitiä määräillä oikuillaan. Joku viisas on sanonut, että koiranomistajan väsymys heijastuu suoraan suhteessa perheen koiraan. Allekirjoitan. Yleinen neuvo on myös, että väsymykseen auttaa ulkoilu ja reippailu, vaikka perheen koiran kanssa. Pah. Ei jaksa. Perus lenkitys. Mauno on myös melkoinen vinkuja, ulvoja, huokailija joka ilmaisee yleistyytymättömyyttään yhtä selvästi, kuin ihminen ja se ärsyttää välillä suunnattomasti.

Ennen kuuluin ehdottomasti siihen joukkoon joka tuhahteli, kun lapsiperhe ilmoitti luopuvansa koirasta. Nyt ymmärrän paremmin. Uuden vauvan syntymän myötä meilläkin taas elämä rytmeineen muuttuu ja koiruudenkin pitää sopeutua taas uuteen tilanteeseen. Mauno ei ole suuri lapsien fani. Voisi jopa sanoa, että lapset ärsyttävät Maunoa. Nähtäväksi jää mikä tämä meidän perheen kuvio tulee olemaan tulevaisuudessa. Perheen parasta ja myös koiran parasta ajatellen. Olen punnertanut kolmisen vuotta tämän asian kanssa ja nyt tuntuu, että ne viimeiset hetket ovat käsillä. Tähän sattaa vaikuttaa myös se, naapurin koiran puraisu jonka jäljet ovat ikuistettu jalkoihini. En sen jälkeen ole osannut suhtautua koiriin samalla tavalla, kuin ennen.

Reipastumisen yrityksiä on ollut lukuisia. Minulla olisi kamala tarve järjestää tavarat uudelleen talon joka nurkassa ja olenkin muutaman kaapin siivonnut. Olen kasannut huutopaketin ja laittanut sen myyntiin, ottanut yhteyttä divariin päästäkseni eroon Aku Ankan vuosikerroista, tehnyt suunnitelman huonejaosta vauvan saavuttua ja selaillut Ikean kuvastoa ja tehnyt hankintalistoja. Pesänrakennusviettiä? Olen tuskaillut kolmisen vuotta sitä, että minä niin tehokas ja aikaansaava ihminen en ehdi tehdä enää mitään. Se on ollut suurempia ongelmia noin henkilökohtaisesti. Välillä minusta tuntuu, että haluaisin seinälle sellaisen ison valokyltin, jossa lukisi mitä kaikkea olen päivän aika tehnyt, jotta tulisi sellainen fiilis, että jotakin olen todella tehnyt. Valokyltissä lukisi joka päivä samat asiat: aamupalan tekeminen, koiran syöttäminen, astianpesukoneen purku ja täyttäminen, sänkyjen peittäminen, pesukoneen täyttäminen ja purkaminen, lattioiden siivoaminen, lelujen lajitteleminen, koiran ja tytön ulkoilutus, ruoan valmistaminen,  koiran syöttäminen, piirtely/maalaus, palapelin väsääminen ja leikkiminen lattialla hankalassa asennossa, tytön nukuttaminen...ja blogin vääntäminen jossakin välissä, kun tyttö katsoo Pikku Kakkosta tai on kylvyssä.

Odottelen postipaketteja kotiin saapuvaksi, että pääsen käymään läpi mitkä hankinnoista ovat sopivan kokoisia. Viikonloppuna olisi tarkoitus ottaa muutama kuva asukokonaisuuksista tänne blogiin. Olemme menossa vihdoinkin viikonloppuna minilomalle läheiseen kaupunkiin ja elokuviin. Kyseessä on varmasti viimeinen kerta, kun ennen vaavin syntymää pääsemme miehen kanssa mihinkään kahdestaan. Toisinaan on niin riipaisevaa kuinka ikävä voi toista olla.

Taas pitkä raapustus. Sorry.

PS: Vanha kuva uusilla mausteilla. Tuli taas jostakin mieleen syksyinen Helsinki.

sunnuntai, 28. syyskuu 2014

Vaatekaapin täydennystä raskauden loppumetreillä vol 2

Tunnustan, tunnustan. Laitoin eilen menemään vielä toisen vaatetilauksen ja tällä kertaa Boozt.com verkkokauppaan. Iski viime hetken paniikki ja päätin vielä täydentää valikoimaa. Alesta rohmusin kaiken mikä tuntui itsestä kivalle. Piti tuossa jo aikaisemmassa postauksessani todeta, että en ole tilannut yhtään oikeaa mammavaatetta, vaan pidättäydyn ihan normi vaatteissa. Tässä tietty on riskinä se, että vaatteet eivät istu kunnolla, kun joudun tilaamaan isompaa kokoa ja kuitenkaan minussa ei ole kasvanut mikään muu, kuin vatsa. Voipi olla siis edessä muutamia palautuksia. Sama homma oli esikoista odottaessani. Leggarit ovat suosikkejani kuten jo varmasti huomasittekin. Ne on helppoja yhdistää hameisiin ja pitkiin neulepuseroihin. Helppouden ja mukavuuden perässä tässä mennään. Laitetaan siis jakoon vielä tämä setti. Toivon todella, että monet vaatteista olisi käyttökelvollisia vielä raskauden jälkeenkin.

Lupailin tuossa FB:n puolella tai pitäisikö sanoa uhkailin laitella itsestäni ja uusista vaatteista tänne MiruMaruun muutaman kuvan. Olen tarkoituksella pitkään pitänyt itseni poissa täältä MiruMarusta, mutta nyt tuntuu oikealle hetkelle tehdä erilainen postaus ja linjanveto. Kuvauspaikan valitsin jo ison pihapuun katveesta. Pokkaa ja uskallusta se vaati ujolta tytöltä. Eilen mietin tätä juttua ja tajusin, että minusta ei ole yhtään kuvaa, kun odotin esikoistani...siitä se ajatus sitten lähti. Haluan tehdä nyt toisin.

Asiaan.

toppi-normal.jpg

EDC by Esprit T-SHIRT

leggarit-normal.jpg

Fransa Leggings

tunika-normal.jpg

Vila LOTUS TUNIC

neulemekko-normal.jpg

ONLY BROOK DRESS JRS

hame-normal.jpg

Vero Moda WP- LETTERS KNEE SKIRT

leggarit2-normal.jpg

EDC by Esprit PANTS KNITTED

Ja nyt loppui tilaaminen. Netin kautta ostelu on vähän liiankin vaivatonta. Saa nähdä mitkä vaatteista sopii ja mahtuu vielä päälle ja kuinka koomisia yhdistelmiä näistä kahdesta setista saan aikaiseksi. Ainakin laitoin nyt tilaukseen mukaan aavistuksen väriä. Jos sinun tekee mieli vilkaista ALEA Boozt.com:ssa, niin pääset sinne tästä.

  • Kuvia