Roope
1995-19.1.2008

Roope (lempinimeltä Patruuna) nukkui pois tästä maailmasta lauantaina 19.1.2008 kello 7.30 Roope oli luonteeltaan mitä hyväluontoisin ja kultaisin. Roope oli suuresti rakastettu ja hänellä oli kyky koskettaa ihmisten sydämiä. Roope oli olennainen osa meidän perhettämme.

Roopen elämän ensimmäiset vuodet ovat hämärän peitossa. Tiedämme vain, että hänet löydettiin junaradan luota nälkiintyneenä ja kuljetettiin Jokimaalle kissataloon, jossa hän oleskeli monta vuotta. Uskoisin, että Roopen mielestä parhain muisto noilta vuosilta oli sijaiskodissa oleminen. Roope oli laihduttamassa kiloja pois isokokoisen miehen hoivissa, jolla oli aina tapana heittää Roope olkapäällensä. Laihduttamisen jälkeen Roope palasi Jokimaalle, jossa mies kävi häntä katsomassa. Kuulimme, että sijaiskodin antaja oli ilahtunut suuresti, kun kuuli, että Roope oli vihdoin saanut oman kodin. Roope hurmasi meidät täysin, kun etsimme itsellemme kissaa yli sadan kissan joukosta. Ensikohtaamisemme on jäänyt ikuisesti mieleen. Roope nukkui laverin päässä ja herätimme hänet tehdäksemme tuttavuutta. Roope oli hieman hämmästynyt saamastaan huomiosta. Kävimme katsomassa Roopea joka päivä Jokimaalla aina luovutuspäivään asti.

Roope saapui meille kesäkuussa 2002 kaksi viikkoa ennen Juhannusta. Olimme niin innoissamme hänen tulostaan. Roope syöksyi kuljetuskopasta ensimmäisenä sängyn alle, josta hän sitten rohkeni tulla keittiöön katsomaan onko mitään purtavaa tarjolla. Ensimmäiset yöt Roope oli hieman levoton olihan muutos suuri, kun ympärillä ei ollutkaan muita kissoja ja paikka ja ihmisetkin vielä kovin vieraita. Roope oli kanssamme kärsivällinen, kun opettelimme kissan hoitoa. Roope opetti meille, että ei kannata uskoa kaikkea mitä kissa kirjoissa sanotaan! Hiljalleen Roope oppi luottamaan meihin ja ymmärsi, että oli saapunut kotiin. Rakensimme omat ihanat kuviomme.

Roope iloitsi aina suuresti, kun sai jotakin pientä. Hän ei ollut tottunut omiin ruokakuppeihin ja vesiastioihin. Makuupaikoistakin oli joutunut ennen kinastelemaan ja nyt kaikki oli ihan omaa. Roope tykkäsi kovasti leikkiä naruilla ja kestosuosikki oli aktiivilelu josta sai kaivaa muroja. Roopen lempipaikkoja loikoiluun ja nukkumiseen oli tietysti oma peti, saunan lauteet ja voi sitä onnea, jos joku oli unohtanut kaapin oven auki! Välillä pestiin poikaa shampoolla ja harjattiin juhlakuntoon. Pitihän valkoisten sukkien olla puhtaat ja frakin moitteettomassa kunnossa. Roope tykkäsi kovasti syömisestä. Raksut olivat hänen lempiruokaansa, mutta hän piti myös herkuista hyytelössä. Ruoka-ajat olivat hänelle päivän kohokohtia. Myös yhteiset nokoset perheen kesken maittoivat ruoan jälkeen.

Roope oli suuresti rakastettu ja on sitä yhä ja aina. Hän oli niin paljon enemmän, kuin lemmikki. Hän oli ystävä, lohduttaja, seuralainen, hauskuuttaja ja mitä hellin ja koskettavin otus jonka olemme koskaan saaneet tuntea. Roopen poismeno jättää elämäämme suuren tyhjiön jota kukaan tai mikään ei voi koskaan täyttää.

Poissa, mutta ei koskaan unohdettu. Lepää rauhassa rakas poika.

Suremaan jäivät
Iskä ja Äiskä

1246471448_img-d41d8cd98f00b204e9800998e