Pitkän hiljaisuuden jälkeen kirjoittelen taas. Syksy on vilahtanut ohi huimalla vauhdilla ja ensimmäistä kertaa joudun toteamaan, että syksy on mennyt minulta täysin ohi ja olen siitä harmissani (ja suuresti). Syksy on aina ollut ja on edelleen parasta aikaa vuodessa! On mahtavaa sujauttaa jalkaan villasukat, sytyttää tuikkumeri ikkunalaudalle ja nauttia hieman punaviiniä sen kaikkein rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen seurassa.

Tänä vuonna en ole onnistunut kuvaamaan koiruuksien touhuilua lehtikasoissa tai syksyn väriloistoa. Kameran akku on ollut latauksessa kaikki ihanat aurinkoiset päivät. Kyllä, kyllä saamattomuutta..tiedän. No puolustaudun nyt sillä, että olen aloittanut uudessa työssä syksyn alusta. Olenkin tavannut monta uskomattoman mukavaa tyyppiä...

Meinasi tulla itku silmään, kun huomasin, että kotikatuni puita oli leikattu. Syy oli varmasti ihan järkevä, mutta siltikin. Puut ovat olleet juuri se ainoa juttu johon olen ollut kiintynyt näinä vuosina tässä kodissa asuessani (+ Hesyn perintöpuoti). Ja nyt tuntuukin siltä, että lähdön aika on taas tullut. Puiden katkaisu päättää yhden jakson elämästäni ja uusi on alkamassa ja sitä odotankin innolla. Koti on myynnissä ja odottaa uusia omistajia (jotka toivottavasti ilmaantuu nopeasti). Ja puista vielä: toivon, että ainakin yhteen rankaan ilmestyy lämmittävä neulegraffiti tässä lähiviikkoina. Sitä odotellessa.

Ai niin...kävimme katsomassa rakkaan ukkoseni kanssa Orionissa Casablancan. Oli niin ihkua. Muutama kuva on jäänyt vaille "julkaisua" ja laitetaan ne nyt tähän syksyiseen postaukseen muistuttamaan kesäretkestä työporukan kanssa. Eväät ja kokkaajat olivat mahtavia. Kiitos ja lämmin rutistus.

mm%20011-normal.jpgmm%20012-normal.jpg