Voi surku sentään, että on blogin päivittäminen nyt hieman repsahtanut. Mietin tässä juuri yksi päivä, että tämä blogin pitäminen on varmasti minun pitkällisin projekti ikinä. Aloittaessani en edes uskaltanut ajatella homman kantavavan tänne asti. Tästä pienestä kirjoittelusta ja kuvien jakamisesta on tullut oma pieni ikkunani maailmaan. Enimmäkseen kirjoitan itselleni mutta joskus ajattelen, että jos joku tuolla jossakin lukee näitä raapustuksia sittenkin. Leikittelen ajatuksella ja kutsun teitä rakkaiksi lukijoikseni ja ajattelen, että en saa tuottaa teille pettymystä. Hih. Kirjoittelun ansiosta olen karistellut ujouttani ja nauttinut arjen taltioimisesta kuvaamalla. Tämä on pala jotakin omaa..niin moni bloggaaja varmasti ajattelee.

Koti on edelleen remontissa ja kaikki huoneet ja huonekalut paketissa. Viikon päästä täällä on menossa suurin myllerrys kun keittiö remontoidaan. Tämän viikonlopun asialistalla on ollut Martin tarhan rakentaminen pihalle. Sekalaisia kukkapenkkejä aletaan äidin kanssa setvimään heti alkuviikosta ja multasäkit tuolla jo odottavatkin työn alkamista. Paljon olisi tehtävää. Masu alkaa hidastaa menoa ja lepoa huomaa tarvitsevansa paljon enemmän kuin ennen. Ennen olisin huiskinut mukana remontissa, mutta nyt vastaan vain muonituksesta. Pikkuisen paaperon eteen yritän tehdä asioita..lähinnä hankkia kaiken tarvittavan. Juuri eilen tilasin pienoisesti vaatteita. Toivon saavani vaavin huoneen valmiiksi tässä lähipäivinä. Mieli varmasti sitten hieman rauhoittuu ja voin keskittyä viimeisten viikkojen odotukseen. Aika on mennyt niin nopeasti.

Ja seuraavassa taas kerran vanhoja kuvia. Tällä kertaa pihan heräämisestä talviunilta.

dscn2563-normal-normal.jpg

dscn2565-normal-normal.jpg

Ja lopuksi "terapiakuva" muistuttamaan, että joskus on taas aikaa paistella lettusia sunnuntaiaamuna!

dscn2446-normal-normal.jpg

Nam.