Onko teillä muilla kokemusta siitä, että aina kirppuksella ollessanne samanlaiset esineet kiinnittävät huomionne ja ne lähtevät kuin pakosta mukaanne? Minulla on jokin kumma suhde peltipurkkeihin. Vannon aina, että nyt riittä ja sitten taas sorrun. Ei ole paikkaa missä niitä säilyttää mutta silti pitää aina ostaa. Pitäisi ilmeisesti olla sellainen Paavo Väyrynen, että aina olisi ÄLÄ OSTA MITÄÄN PÄIVÄ. Suunnitelmissä on hankkia keittiöön sellainen pitkä hylly katonrajaan johon voisi laittaa kaikki erilaiset makeis/kakkurasiat näytille. Sitä odotellessa. Ja sitten joku vieras ajattelee, että mitä himskattia tuolla tyypillä roikkuu tuollaista roinaa pitkin seiniä! Hah.

purkki-normal.jpg

dsc_0072-normal-normal.jpg

Oltiin pienellä reissulla pääkaupungissa tuossa taannoin ja Indiskassa on aina pakko käydä. Ostettiin mummolle pienoinen lahja, kun hoiti tyttöä kotosalla ja itselle valkkasin uuden karkkikulhon. Kiire on ja se näkyy. Ei ole aikaa miettiä kiinnostavia kuvakulmia. Halua kyllä olisi keskittyä vain yhteen asiaan kerralla edes joskus (ne ajat taitavat olla ohi ainakin seuraavat 15 vuotta). No blogia kuitenkin väkerrän aina silloin, kun se on mahdollista. Taistellen.