Minua vaivaa kylmän kahvin kirous. Kaadan itselleni kupillisen kahvia ja lisään joukkoon lurauksen maitoa (sokerin olen jättänyt pois 10 vuotta sitten) ja sitten jostakin ilmaantuu kasa hommia tehtäväksi: vaihda vaippa, siivoa koiran oksennukset, vastaa puheluun, pura astianpesukone samalla, kun etsit sieltä kippoa banaaniviipaleille..ja kahvi on kylmää. Kyynel. Tätä se on varmasti monella muullakin. Eikö niin? Tämä on vain vaihe. Tähän vaiheeseen kuuluu näköjään myös se, että ei voi lähteä Venetsiaan vaan peruu varatun matkan ja suuntaan sen sijaan parin päivän reissulle maamme ihanaan pääkaupunkiin. Pitää olla automatkan päässä kotoa jos jotakin vaikka sattuisi. Kaiken kukkuraksi et ole edes pettynyt. Ainoastaan helpottunut. Kirpputorilöydötkin vaihtuvat niistä melkein antiikkisista valaisimista ja posliini kipoista lasten leluiksi ja vaatteiksi. Keittiönpöydälle ilmestyy myös käytännöllinen vahakangas.

dsc_0164-normalhuone-normal.jpg

Olemme lapsiperhe siis tod.

dsc_0168-normal2-normal.jpg

Koti on muuttanut muotoaan melkoisesti. Tänne on jostakin tullut ihan uusi huone varustettuna pikkuisella asukilla. Apua. Sisustussuunnitelmista sen verran, että olohuonetta on piristettävä. Nyt on todellakin mennyt liian ouldiis suuntaan, vaikka rintamamiestalossa asutaankin. Viikonloppuna haen vintistä Marimekon tarjotinpöydän ja Origo valaisimen vanhan liinavaatekaapin ja 50- luvun sohvakaluston pariksi. Huoneessa on kaunis viininpunainen villamatto ja se saa jäädä vaikka onkin taas sitä mummolaa. Yritän vaihtaa Ikean PS- kaapin paikka kulmauksesta johonkin parempaan paikkaan, jospa nämä toimenpiteet hieman piristäisivät huonetta. Pari uutta anopinkieltä ruukkuihin tuomaan vihreyttä. Kuvia luvassa viikonloppuna. Palataan.