dsc_0048pirtel%C3%B6-normal.jpgdsc_0045pirtel%C3%B62-normal.jpg

Sadetta ja kylmää odotetaan Juhannukseksi. Arvomme vielä mökille lähtöä. Mukavuutta arvostaa vieläkin enemmän, kun perheessä on pieni lapsi. Varmasti niitä lämpöisiä viikonloppuja on vielä monta jonossa tälle kesälle. Onhan näitä kuumia viikkoja jo tässä ollutkin ja silloin on kyllä maistunut kaikki oloa viilentävä. Mansikoita odotellaan jo malttamattomana. Pakasteesta loppuvat marjat ihan näinä päivinä.

Viikonloppuna on leikkimökki edistynyt suuren harppauksen. Täytynee räpätä teille muutamia kuvia. Runko on pystyssä ja seinäverhousta on ladottu paikoilleen. Pressu peittää koko komeuden. Valmiin mökin koko on sellainen, että äitikin mahtuu sinne vaivatta sisään kasvavan massunsa kanssa. Varmasti pidetään pienet kemut mökin valmistumisen kunniaksi.

Paljon olen miettinyt tätä postailua ja blogin pitämistä. Olen ajatellut kieltää itseltäni postauksissa seuraavat sanat: Love it, Hih ja ihanaa. Varmasti noita ärsyttäviä sanoja on vieläkin enemmän, mutta tuosta on hyvä alkaa. Olen halunnut pitää blogini iloisena ja aurinkoisena paikkana. En ole koskaan varmasti missään julistanutkaan, että tämä olisi koko totuus elämästäni. Moni bloggari varmasti valitsee minun tavallani keskittymisen pieniin positiivisiin asioihin. En kuitenkaan halua, että blogini olisi jotenkin "muovinen" tai epäaito. Luulen, että monia voi pirteys ja iloisuus jopa hieman ärsyttää. Pahoittelut siitä. Yritän siis tästä päivästä lähtien ottaa hieman toisenlaista asennetta postauksissani. Kaiken ei tarvitse olla aina niin ihanaa tai täydellistä. 

Miksi ihmeessä blogia edes pitäisi pitää? En tavoittele tällä mitään ihmeellisempää. Luulen, että itselläni se perimmäinen syy on tuossa arjen taltioimisessa. Moni asia menisi jotenkin ohi muuten. Uskon, että blogin pitäminen on saanut aikaan sen, että olen enemmän läsnä elämässäni. Olen sitä tyyppiä joka usein ajattelee jo seuraavaa päivää, seuraavaa viikkoa, seuraavaa kk tai seuraavaa vuotta. Pysähtyminen on minulle vaikeaa. Valokuvien ottaminen ja maailman hahmottaminen sitä kautta mikä olisi hauska aihe tänne teille kirjoitettavaksi on ollut tervetullut. Pienistä jutuista on saanut enemmän irti. Tässä kohden olisi kiva kuulla myös teidän muiden ajatuksia. Miksi postailette?

Minulla oli joskus vuosia sitten aivan ihana työkaveri joka puhui siitä, että välillä pitäisi järjestää ihmisille rumaterapiaa. Teimme molemmat silloin töitä kädentaitojen parissa. Jotenkin tuo ajatus on pysynyt mielessäni. Kaiken pitää usein olla niin täydellistä tai ainakin sitä usein itseltämme vaadimme. Blogeissa pitäisi panostaa visuaalisuuteen ja kuvien pitäisi olla täydellisiä tai ainakin melkein. Pitäisikö ruveta kerran kuussa pitämään tässä blogissa RumaKuvaPäivää. Jokainen tietää millaista rumaa ja kamalaa väriä voi saada aikaan, kun sekoittaa väärän kombon vesiväreillä. Mitä jos pitäisikin sillä ököllä taiteilla koko paperi täyteen. Maalata rumalla värillä koko arkki. Luoda tähän maailmaan jotakin joka ei ole täydellistä tai kaunista. Pohdiskelun takana on siis ajatus siitä, että voisin tarjota teille jotakin todellisempaa täällä MiruMarussa, joka on melkoinen MiniMaailma ihan itsessään. 

Hyvää viikkoa kaikille!