dsc_0005linna2-normal.jpg

Vihdoin tänään sain ohi mennessä kuvattua sellaisen rakennuksen kotikunnastani, joka on aina kiehtonut minua. Kyseessä on myöhäisjugendia edustava Aurinkolinna. Tänään se oli mukavasti pyöräilyretkeni varrella ja kerrankin muistin ottaa kameran mukaan. Aurinkolinnan on suunnitellut Wäinö Palmgvist 1923 ja vuonna 1925 rakennuksessa aloitti toimintansa lapsille tarkoitettu luu- ja niveltuberkuloosi parantola. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939-40 rakennus toimi sotasairaalana. 1960-80- luvuilla rakennuksessa  toimi keskushermostovammaisten lasten sairaala. Samalla tontilla Aurinkolinnan kyljessä sijaitsee pesula ja johtajalääkärin talo.

Oma tätini on viettänyt lapsuudessaan aikaa potilaana Aurinkolinnassa. Hänen luonaan olen nähnyt valokuvan sairaalahuoneesta, joka oli koristeltu joulukuusella ja katosta roikkuvilla viireillä. Kuvassa valkoisiin tärkättyihin esiliinoihin ja hilkkoihin sonnustautuneet hoitajat avasivat yhdessä lasten kanssa Ameriikasta saapunutta pakettia, joka sisälsi suklaata ja hilloja sekä muita herkkuja. Tuo kuva on jäänyt mieleeni. Muistan myös kotimaisen televisiosarjan vuosien takaa: Taivas sinivalkoinen ja siinä kuvatun sotasairaalan arjen. Tyhjää rakennusta katsoessa on helppo kuvitella kiireiset hoitajat kulkemassa rappusissa ja potilashuoneissa, sekä johtajalääkäri jakelemassa hoito-ohjeita virallisena ja tärkeänä. Sotken tähän varmasti mukaan vielä lapsuudessa lukemani Ursula kirjasarjan, jossa sairaanhoitaja rakastuu komeaan tohtoriin. Juupa, juu.

dsc_0006aurinkolinna-normal.jpgdsc_0011linna3-normal.jpgdsc_0029linna4-normal.jpg

Parasta aikaan Aurinkolinnaan kunnostetaan ja remontoidaan, sekä muutetaan luksusasunnoiksi. Mielelläni muuttaisin asumaan tuohon ihanaan rakennukseen, mutta tulevat huoneistot ovat jo pitkälti varattuja. Harmi. Olen todella iloinen, että Aurinkolinna laitetaan vihdoin kuntoon ja se saa uudet asukkaat.