jos%20viel%C3%A4%20j%C3%A4%C3%A4n%20finn

Kuva: www.finnkino.fi

Parin päivän ajan olen iltasella lukenut pokkaria Jos vielä jään. Tarkoituksena olisi mennä huomenna katsomaan elokuva versio kirjasta (ensi-ilta 5.9.2014). Oi, siitä onkin tovi, kun olen saanut istahtaa elokuvateatterin mukavaan tuoliin ja napostella ihan rauhassa hartaasti valikoimiani irtokarkkeja. Odotan kovasti. Etukäteen hieman pelkään, että vollotan läpi koko elokuvan, koska tiedossa on tunteisiin vahvasti vetoava aihe ja siihen päälle vielä raskaushormonit. Olen siis pulassa. Elokuva sain paikallisessa lehdessä kaksi tähteä, mutta minä nyt aina muutenkin tuhahtelen kriitikoiden mielipiteille. On mukava mennä vaihteeksi katsomaan elokuvaa joka ei ole miehitetty itselle tutuilla kestonaamoilla, vaan pääsee seuraamaan uusia ja nousevia lahjakkuuksia.

Moni teistä on kirjaan varmasti jo törmännytkin. Kirjahan on julkaistu jo vuonna 2009 ja ilmeisesti luokitellaan enemmänkin nuortenkirjaksi. En siis varsinaisesti ole kohdeyleisöä, mutta en anna sen haitata. Tähän voisin sanoa vielä, että kyllä minä vielä muistan millaista on olla nuori, vaikka siitä tovi onkin. Ja onhan kirjan aiheista osa ikään katsomatta aina ajankohtaisia: rakkaus, perhe, luopuminen, tuntemattoman kohtaaminen ja valintojen tekeminen. Varmasti jokainen lukija/katsoja miettii mitä itse tekisi, jos saisi yhden päivän aikaa miettiä elämäänsä ja sen suuntaa. Seisoa aina niin tutussa, mutta samalla pelottavassa risteyksessä tekemässä ratkaisevaa päätöstä, joka muovaa niin omaa, kuin muidenkin elämää. Me emme ole päätöstemme kanssa koskaan yksin. Päättämällä omasta elämästämme ja tekemällä valintoja muokkaamme samalla myös meille läheisten ihmisten elämää. Itse mietin usein sitä miten jokin aivan pieni asia, jonka kenties sivuttaa itse kokonaan voi osoittautua lopulta melkoisen suureksi asiaksi. Ja kuinka monia ihmisiä me todellisuudessa kosketamme elämämme aikana?

Olen tunnetusti takautuvasti kerrottujen elokuvien vastustaja. Minusta aina ja kaikelle on olemassa oma kerrannollinen paikkansa. Lisäksi kirja/elokuva sisältää niin paljon oman ruumiin ulkopuolella haahuilua, että rationaalinen järkeni ei sitä oikein sulata. Saatan yllättyä! Odotan kovasti elokuvan musikillista antia.

Jos vielä jään (If I Stay) kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen kirjailija/toimittaja Gayle Forman ja siihen on tehty myös jatko-osa Where She Went.

"Minua väsyttää nyt niin, että jaksan tuskin räpyttää silmiäni. On vain hetkien kysymys, milloin lähden, ja osa minusta ihmettelee miksi vitkutan väistämätöntä. Mutta tiedän miksi. Odotan Adamin paluuta. Vaikka hän tuntuu viipuneen ikuisuuden, luultavasti hän on ollut poissa vain tunnin. Hän pyysi minua odottamaan, ja minä odotan. Se on vähintä, mitä voin hänen hyväkseen tehdä."

- Jos vielä jään

Elokuvan tarjosi SF Film Finland

Jälkikirjoitus:

Elokuva on nyt nähty. Muutama havainto siis siitä. Parasta elokuvassa oli mielestäni musiikki. Vauva ja minä tykkäsimme kovasti sellosta. On totta, että eläydyin elokuvassa enemmän vanhempien ja isovanhempien osaan, kun elokuvan nuorenparin tarinaan. Noh, täytyy tunnustaa, että kyllä minä mietin myös vähän omaa nuoruuttani. Mikään elämänvaihe ei ole helppo ja simppeli. Olen saanut itse elää suhteessa, jossa tavarat on pakattu laatikkoon ja laatikko autoon sen mukaan mihin elämä on vienyt ja pääasia on aina ollut yhdessä pysymisessä. Kenties olemme menneet suhde edellä ja muu elämä vasta sitten (toki emme ole Rocktähtiä tai lahjakkaita klassisen musiikin taitajia). Ehkä kuitenkin matkan varrelle oli ja on siroteltuna myös asioita, jotka olisi voinut viedä meitä erilleen. Ja kuitenkin, kun katsoo pientä tyttöä joka juoksee pihan poikki kädet levällään kohti äitiä ja isää...kaikki askeleeni ovat johtaneet tähän hetkeen.

u.gif?c=14&b=84&bg=61