gone%20girl-normal.jpg

Kuva: txtmovieclub.com

Ohjaus: Davis Finchenn

Pääosissa: Ben Affleck, Rosamund Pike, Neil Patrick Harris, Tyler Berry, Carrie Coon

Olen hyvien trillereiden vannoutunut ystävä. Hyvin rakennettu tarina ja uskottavat henkilöhahmot yhdistettynä loppuun asti koukuttavaat pakettiin on mainio yhditelmä. Hyviä trillereitä on vähän. Maailmasta löytyy sen sijaan paljon hyvin alkavia trillereitä, jotka sitten lässähtävät liian helppoon loppuratkaisun paketointiin tai kompastuvat jännitteen purkautumiseen alkumetreillä. 3. lokakuuta ensi-iltansa saanut Gone Girl on virkistävä tapaus monessa mielessä. Mieleni on ilmeisesti kouliintunut katsottujen elokuvien ja luettujen kirjojen mukaan sellaiseksi, että pystyn ennakoimaan melko tarkasti loppuratkaisuja, mutta eilen koin pitkästä aikaa ainakin yhden arvaamattoman käänteen.

Elokuvaa on kehuttu vuolaasti ja se on niittänyt hyviä arvosteluja, eikä mielestäni yhtään turhaan. Elokuva perustuu Gillian Flynnin romaaniin ja hän on myös elokuvan käsikirjoittaja. Nick Dunne ja hänen vaimonsa Amy elävät ulkoisesti melkoisen täydellisen tuntuista elämää kunnes Amy eräänä päivänä katoaa. Etsintöjen ja tutkimusten edetessä myös Amyn aviomies joutuu epäiltyjen listalle ja median takaa-ajamaksi. Tarinaa kuljetetaan osittain Amyn päiväkirjamerkintöjen kautta. Välillä nähdään välähdyksiä parin alkutaipaleilta ja sitten taas palataan tutkimusten ja etsintöjen pariin. Henkilöhahmot ovat monikerroksisia ja katsojan mieltä kalvaa epäilys eri hahmojen motiivien suhteen. Mutta onko kukaan vain hyvä tai paha? Elokuva kuvaa hyvin sitä tosiseikkaa, että näemme aina vain palasia ja ulkopintaa toisten ihmisten elämästä. Lähes jokainen avioliitto kätkee sisäänsä tavalla tai toisella salaisuuksia, valtataisteluja ja kätkettyjä pelkoja. Lisäksi elokuvassa tarkastellaan media osuutta julkisen mielipiteen muokkaajana. Median valta on pelottavaa. Kenelle loppu peleissä on väliä, sillä onko ihminen oikeasti syyllinen vain syytön? Ajaako kuuman uutisen perässä juokseminen totuuden ohi? Spekulaatio vailla todellista tutkivaa jornalismia on vaarallista. Uutinen ei ole asian totuus, vaan sen saamat eri sävyt.

Itse kiinnitin huomiota Rosamund Piken elokuvan alkupuolen roolityöhön, joka oli mielestäni melkoisen mekaanista suoritamista ja pääparin kemiat eivät mielestäni aidosti toimineet ainakaan aluksi. Rosamund Pike paransi kuitenkin roolisuoritustaan tasaisesti elokuvan kuluessa ja lopulta suoriutui ihan kiitettävästi. Neil Patrick Harris Amyn ex- poikaystävänä sen sijaan oli melkoisen epäonnistunut roolivalinta. Itselleni uusi tuttavuus Tyler Perry Nick Dunnen asianajajana oli taas mielestäni mainio valinta. Ben Affleck taas on Ben Affleck joka elokuvassa. Mietin riittääkö Argo ja Gone Girl nostamaan hänet uudestaan vakavasti otettavien näyttelijöiden listalle monen epäonnisen roolivalinnan jälkeen. Itse toivon, että Ben Affleck on viimein oppinut läksynsä ja haluaa jatkossakin tehdä uskottavaa uraa ja meille katsojille hyviä elokuvia.

gone%20girl2-normal.jpg

Kuva: hoyts.com.au

Elokuvan tarjosi SF Film Finland

 

u.gif?c=16&b=84&bg=61